Kuka etenee mitenkin

Jee! vihdoin Piitu pääsi muutaman sentin ryömimään. Jätin hänet huoneeseensa lattialle n. 1,5m päähän Tiia-kummin tuomasta brio-kärrystä. Kuulin kolinaa ja palasin huoneeseen ja siellä hän oli levittänyt kärryissä olleita puupalikoita ympäriinsä. ryömi siellä menemään palikoidenperässä. Ei tästä ihan mitään voitto-kulkuetta vielä saada silti aikaan, sillä Olavi ei oo onnistunut näkemään edelleenkää ku muutaman sentin...eikä sen enempää oo juuri liikuttukaan. Ja taidon oppimisesta on kuitenkin jo viikko. Mutta ainakin Piitu jo pystyy siihen. Kunhan vaan tahtoo :) Isojen tyttöjen lelut oli riittävän houkuttavia!


Oltiin kaupungissa Olavin ja Maijan ja Antin kanssa viikonloppuna. Siellä meitä kohtas hullun hauska näky. Kaksospojat n. 3-4v. kirkonpihan pyörätiellä. Pojilla oli pienet pyörät, joita ei ihan vielä osattu käyttää. Äiti lykki vaunuja menemään. Pojat harjotteli niin urhoollisesti että! Molemmat kaatu n. metrin välein, mutta se ei lannistanut menoa eikä tietoakaan itkusta, vaikka kaatuiltiin, välillä oltiin ojassaja välillä päin puuta. Aina vaan uudelleen pystyyn ja matka jatku...sen metrin. Kunnes taas äidin piti nostaa pyöriä pystyyn. Sitten kun vihdoin pästiin 3m eteenpäin oli pakko katsoa äitiä "Kato äiti"....jaaa moksis. Äiti koitti jo pojat olis suostunut taluttaan mutta ei! "Mä haluun polkee!"  Ne oli niin hauskoja kun ne vuorotellen kaatu. Me vähän tietty sit naurettiin niille ja toinen pojista "Äiti miks noi nauraa".

Laitettiin Piitulle nyt se hyppykiikku. Se ei oikee tajuu :) Se vaan roikkuu siinä polvet koukussa ja odottaa että joku tulee hyppyytämään. ei osaa ite ollenkaan :D



Tässä pikku tiikerin pentu. Maailman suloisin! <3