Kuolema kuittaa univelat?

Terveisiä täältä pöpilästä. Remulla tulee huomenna 6viikkoa mittariin ja sen kyllä huomaa. Ensinnä sen huomaa koosta. Kaveri painoi 1kk neuvolassa 5160g. Huh! Toiseksi sen huomaa hänen itkuisuudestaan. 1-2kuukauden ikäinen vauva on kaikkein itkuisin. Kolmanneks sen huomaa tämän blogin pitäjän silmäpusseista. Oon meinaan kuolla tähän väsymykseen :(

En nyt just jaksa kaunistella todellisuutta joten täältä pesee pieni valitusvirsi:

Remulla ei taida olla vielä pienintäkään käsitystää siitä että yöllä ja päivällä on joku ero. Eilenki nukkui muutamalla tissitystauolla höystettynä klo 16-24. Sen jälkeen loppu yö meni pienissä torkahduspätkissä kunnes 4.45 heräsi lopullisesti. Myös Piitu heräs kerran...onneks Olavi hoiti sen.Tässä siis esimerkki normaalista "yöstä". Luonnollisesti mulle ei päivisin mitään päiväuni hetkiä suoda. Piituhan on nimittäin jostain syystä ollut koko viikon nukkumatta päikkäreitä. Hoidossa nukkuu kyllä. En pysty uskomaa ettei se tarvi niitä sillä viime viikolla  nukkui vielä 2-3 tunnin unia.

Olavikin on kivasti ilahduttanut mua tällä viikolla läsnä olollaan...NOT! Se on tullu joka ilta 19-20 aikaa illalla ja lähtenyt aamu 4ltä töihin. No ke tuli aiemmin eli kuudelta ku mulla oli hieroja. Oli pakko mennä kun alkaa hartiat olla niin jumissa.

Imetys ei suju ihan parhaalla mahdollisella tavalla sekään. Vauva haukkoo kovasti ilmaa ja vaatii öisinkin noin puolentunnin röyhtäyytys rumban.Myös kakkaa tulee noin 10kertaa päivässä josta luonnollisesti 3kertaa pestään yöllä.

Joka aamu ajattelen etten selviä tästä päivästä mutta niin vaa päästään aina iltaan asti. Silti jaksan hetkittäin kasoa tätä kaikkea vaaleanpunaistenlasien läpi....ehkä koska tiedän että tää on mitä todennäköisimmin mun viimeinen vauvani ja tiedän kokemuksella että tää vuosi kaikkine valvomisineen on jo kohta ohi. Piitun vauva-aika ainakin hurahti ohi niin nopeasti ettei sitä voi käsittää. Ja onhan mulla maailman paras syy valvoa. Kattokaa nyt heitä <3