perjantai 14. elokuuta 2015

Saako vähän valittaa? ....jos teen sen Somessa?

Ihan että sitä vaan kun kello on yksitoista ja olen saanut tähän mennessä siivota neljät siis neljät pissat, jotka eivät sattuneista syistä osuneet vaippaan. Kahdet Piitun ja kahdet Remun. Argh! Paljon se ottaa ja paljon se antaa. Sit vielä sellanen pieni piikki ku tietää Olavin olevan yön yli työmatkalla ja tätä päivää on tosiaan oltu hereillä se 4 tuntia! Noh, valitus sikseen. Onneks Maija tulee taas viikonlopuksi meidän iloksi :)

Mää tota älypuhelin hommaa mietein. Kun siis just eilen nalkutin Olaville puhelimen käytöstä lasten seurassa ja sitten tänään huomaan ihan yhtälailla näpytteleväni viestejä koko ajan ja selaavani Facebookia. Mua ärsyttää ihan hirveästi jos nään jonkun lapsen saatika omani pyytävän huomiota vanhemmaltaan ja vanhemman kiinnostus on täysin puhelimessa.Lapsi vaan pyörii siinä sivussa. Pikkuvauvan kanssa sen ymmärtää jotenkin. Ne ei vielä täysin ymmärrä ettei aikuinen huomaa mutta aika pieni lapsi alkaa jo tajuta että se puhelin kiinnostaa enemmän kuin lapsen höpinät. Olkoon ne höpinät miten turhia ja tylsiä tahansa, tuntuu se ikävältä ettei häntä kuunnella. Ulkopuolelta sen näkee kun lapsi kiertää vanhempaa ku kissa kuumaa puuroa ja lopulta alkaa kitistä ja kiukuta kunnei saakaan huomiota.

 Ajatelkaas omalle kohdalle: Koitatte selittää puolisolle tai vaikka sisarelle jotain omasta mielstänne tärkeää ja huomaat että hän kuuntelee vain toisella korvalla. Suurempi kiinnostus on puhelimessa. Ainakin mut se saa raivon partaalle. sit kohta sieltä luurin takaa kuuluu "Ai mitäh?". Kun oikeen ajattelee niin miksi niin edes on soveliasta tehdä lapselle kunnei niin ole soveliasta tehdä aikuiselle. Eikö sille lapselle just tarttis näyttää sitä läsnäoloa ja antaa huomiota sillon ku pystyy. Moni vanhempi kuitenkin viettää joka päivä lapsensa kanssa vaan tosi lyhyen ajan ja jos senkin ajan on ajatukset muualla niin kyllä se aikuinenkin jää silloin monesta asiasta paitsi...saatika se lapsi.

Mut on se hiton vaikeeta. Itselleni ainakin se puhelin on sellanen henkireikä ja väylä "aikuisten maailman" kun viettää päivät pitkät alle metrin mittasten seurassa. Siellä voi osallistua ja kuulla mitä muilla tänään tapahtuu. Jos olis oikeen fiksu niin rajottais sen käytön kuitenkin pakollisten viestien vastaamiseen ja loput hömpät kaikki iltaan tai päiväunihetkiin. En ehkä pysty. Mutta haluaisin pystyä. Siinä jotain tavoittelemisen arvoista.

Loppuun taas vähän kuvia :)

Remu on oppinut tarttumaan esineisiin :)
Apina
vähän viluttaa





Piitu lähti reippaasti taas hoitoon kesäloman jälkeen

Maria auttoi tekemään koria...ei onnistunut. Mihis meijän pikkupalloilija tuijottaa?



PS. Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu lasten nukkuessa päiväunia :)

1 kommentti:

  1. I agree! Siis tuon puhelimen käytön kanssa :) Ihana uima-allaskuva Piitusta! <3 -Maija

    VastaaPoista