keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Rähisevä ja vilkas 1-vuotias

Remun kanssa on viime aikoina ollut välillä aika haastavaa. Poitsu on tosi vilkas ja kiipeilee alituiseen kaikkialle minne ikinä vaan pääsee. Aika usein tippuu myös pelottavan korkealta ja kaatuilee liian kovan vauhdin seurauksena. Aina löytyy jostain kuhmu tau mustelma.  Eilen säikähdin toden teolla kun Remu käveli meidän ulkorappusia alas sillai ison pojan tyyliin. Siitä seuras kuperkeikka rappusilla ja otsa suoraan rappurallin ritilikköön. Se lento oli tosi pelottavan näköinen! Säihkähdin todenteolla mutta onneksi selvittiin säiähdyksellä ja suht pienellä haavalla. Aineksia paljon pahempaan olisi ollut.



Toinen ongelma meillä on se miten Remu lyö, rääpii ja puree muita. Ilmeisesti Remu ei tee sitä hoidossa koska hoitajalla ei koskaan ole pahaa sanottavaa mutta kotona sitäkin enemmän. Mina ja Piitu saadaan osamme joka päivä. Uskon että Remu ymmärtää jo puhetta ja sitä kun komennan ja kerron ettei saa lyödä tai potkia tai purra mutta hän tekee sitä saadakseen extra huomiota. Tiedän että jäähylle vieminen on jo menneen talven lumia mutta en keksi muutakaan tapaa saada toimintaa kuriin. Käskyttäminen ja huutaminen eivät ainakaan toimi. Olen aika neuvoton.

Hoito paikassa on yksi tosi vilkas ja väkivaltainenkin pikkupoika ja uskon että Remu saa jonkin verran huonoa esimerkkiä hänellä. Tietysti myls Piitulla on osanasa. Kyllä Piitukin välillä hermostuessaan läimäyttää veljeä. Piitun kuitenkin on aina saanut kuriin kun on tosissaan suuttunut hänelle. Remu on toista maata.

Mila oli täällä eräs ilta ja Remu oli tosi väsynyt. Remu ei muuta tehnytkään kuin koitti kiusata Milaa. Todella kiusallista ja uuvuttavaa ola koko ajan varomassa ettei Remu tee pahaa toiselle. Ja tuommoinen käytös on kuitenkin jotain mitä ei voi katsoa läpi sormien.

Heti kun saatiin selville että meille tulee poika alkoi varoittelu siitä miten haastavia pojat voivat olla. Se on pitänyt meillä hyvin stereotypisesti paikkansa! Remua ei kiinosta kirjat taikka piirtäminen. Kivempaa on leikkiä palloilla, juosta ympäri kämppää ja  riehua. Tanssista ja musiikista onneksi Remukin tykkää ja ne rauhoittavat :) Ei Remu ilkeä ole, mutta keinot hakea Piitun ja minun huomiota ovat todella inhottavat. Mihin me vielä ton kanssa joudutaa!

Viikonloppuna meillä oli myös kauempaa vieraita. Laura, Oula, Noa-vauva, Otso-koira ja Tiia. Heille Remu oli hyvin kiltti ja vain silitteli sekä vauvaa että koiraa. Oltiin Ystäviemme juhlissa (hauska nimi juhlille "Vaavipapiidipaadi"). Siellä oli paljon lapsia ja meidän tenavat käyttäytyivät tosi hyvin ja jaksoivat myöhään iltaan asti. Tosin juhlapaikkakin oli täynnä virikkeitä!

Ollaan lähiakoina saatu ja saadaan kohta taas lisää vauvavahvistuksia. Remulla on pian monta uutta leikkikaveria.

Piitun kaverit eivät ole meidän vanhempien kaveripiiristä täällä Nokialla mutta kavereita hänelläkin jo riittää ja heidän vanhempiinsa tietysti on tutustuttu. Varsinkin naapurin Ahti on saavuttanut super suosion. "Minä olen rakastunut Ahtiin mutta ujostuttaa pussata" sanoo Piitu. Piitu oli lauantaina Ahtin 5-v juhlissa juhlapukeissan.




1 kommentti:

  1. Voi Piitu! pussaaminen onki jännää!!<3 Vieläkään en usko tota Remun käytöstä ennen kuin näen!!! :D Eihän meidä Remu. -Maija

    VastaaPoista