Paljastuksia ja lisää turhautumista

Hahaa! Se on todistetusti totta, että miehetkin voivat kärsiä raskausoireista! Mää nyt olen vollattanut jos jonkunlaisia asioita tässä raskausaikana (kuten parhaimpana mainittakoon se, kun luin aamulehdestä rakennusmiesten kertomusta P-hämpin valmistumisesta "Oli hieno hetki kun luonnonvalo vihdoin tulvi tunnelliin" :) ) Muuuutta, nyt tulee se paljastus: Olavi liikuttui eilen katsoessaan Selviytyjät Suomea!!!! Hahaha. Äkkii se alko köhimään ja sanoin että "hohho". No mää sitte käänsin pääni ja siinä se istui sohvalla silmät punaisena ja vetisinä. Hetken kesti tajuta tilanne kunnes purskahdettiin molemmat nauruun :D

Eilen yöllä luulin jo että tähän hommaan saatais jotaki actionia, mutta ei...Heräsin kahden jälkeen normaalisti pissahätään. Sen jälkeen alkoi tulla muutamia aikamoisen napakoita supistuksia, noin kymmenen minuutin välein. No aamulla sitten heräsin ja totesin ettei ne nyt ihan kauheesti sitten lupaillutkaan kun sain sikeästi nukuttua 9.30 saakka. Tässä sitä siis ollaan, eikä enää tietoakaan supistuksista. Plaaah.

Oon ollut tosi iloinen kuinka moni välittää mun voinnistani ja jännittää mun/meidän puolesta. Saan päivittäin noin keskimäärin neljä-kuusi kertaa kertoa, joko viestillä tai puhelimitse mitä mulle ja mahalleni kuuluu. Onneksi mulla on pelkästään aikaa joten kerkeän kyllä kerrata asiaa :)

 Ainoo mikä tietty vähän pännii on se että, jos sitten joskus väsyneenä satun saamaan esim. kuudennen "mitä kuuluu?" puhelun päivässä ja vastaan lyhytsanaisesti niin heti kysytään että "soitinko huonoon aikaan?"
 Mitä siihen kuuluu vastata? ..."Et soita, olen yksin kotona niinkuin aina. Luen lehteä. Vauvaa ei oo tullut. Voin ihan hyvin vaikka joka paikkaa kolottaakin"

On kivaa lörpötellä ihmisten kanssa niitä näitä, mutta mun elämässä ei nyt tapahdu mitään. Onneksi oon saanut puhua Tiian, Maijan, äidin, Katin ja Jennin kanssa ihan muistakin asioista :) Ne juttelut kyllä piristää ja saa mut pois tästä "Miltä musta nyt tuntuu-kuplasta". Eli soitelkaa vaan jatkossakin kaikki halukkaat mutta ymmärtäkää että vastaus "Ei mulle mitään kuulu" oikeesti tarkoittaa sitä, sillä mulle ei kuulu yhtään mitään! Puhutaan ennemmin siitä mitä teille kuuluu tai päivitellään muuten vaan maailman menoa :) Yksinäinen ja tyslsistynyt olen joten puhekaverit ei oo pahitteeks.

 Mua ei vaan ole tehty olemaan toimettomana ja lihavana kotona yksinään. Monet sanoo että ota nyt omasta ajasta kaikki ilo irti. Miten? Mitä kivaa tai nautittavaa on olla yksinään kotona viidettä viikkoa? Eka ja ehkä tokakin loma viikko vielä meni, sillä en oo juurikaan lomaillut kotona (abivuoden lukuloman jälkeen) ja vointi muutenkin oli siinä vielä niin hyvä. Mutta mistä täällä nyt pitäisi nauttia? Siitä että ulkona sataa? Siitä että puolentunnin puutarhatyöt tekee hallaa jos valmiiksi kipeälle selälle? Siitä että voin rauhassa siivota vaikka viime siivouksesta ei ole viikkoakaan? Mä en edes tykkää siivoamisesta  mutta teen silti sitäkin kerran tai kaks viikossa! Mä en tykkää katsoa yksin televisiota, en jaksa panostaa ruuan laittoon sillä joudun kuitenkin sen syömään yksinäni. Olavin saapumisaika oli eilen ennätykselinen 20.15. Muuten joka ilta mennyt yli yhdeksään tällä viikolla.

Mulla ei oikeesti oo enää ees mitään asioita mitä ajatella. öisin valvoessani oon jo pähkäillut kaikki maailman asiat halki, poikki ja pinoon. Tätä ehkä kuvastaa iltojen puheenaiheet: Yleensä iltaisin kertoillaan olavin kanssa päivän kuulumisia, puhutaan käytännön asioista tai järjestelyistä tai pohditaan kavereita, tuttuja ym. Nyt mun viimeisimmät aloitteet keskuteluille on ollut Jyrki Kataisen puhelahjat, Suomen nykyinen hallitus, Tampereen hallituksen taloustietämys ja se kuinka pätevä Late Karhuvaara on Huomenta Suomen juontajana. Hmmm...että sellasta sisältöä mun päivissä.

 Ja niiille tiedoksi jotka luulevat että oon jotenkin  hvyinkin poliittisestivalveutunut --> En ymmärrä politiikasta hölkäsen pöläystäkään! :D