Opettelua ja tutustumista :)

No niin.Täällä alkaa arki rullailla. Piitu on jo 2viikkoinen ja musta tuntuu että aika on mennyt ihan hurjan nopeesti. Täällä on ollut paljon vieraita ja vasta tällä viikolla on jääty Piitun kanssa kaksin.

Piitu syntyi siis maanantai iltapäivällä ja keskiviikko iltapäivällä päästiin jo kotiin. Se hetki kun hoitaja kertoi että voidaan alkaa sairaalassa pakkailla ja lähteä oli ihan kauhee! Mää menin ihan sekasin ja tuntui etten sittenkään ollut todellakaan valmis kotiin. Enhän mää osaa enkä pysty! Ja miksi tuo vauva nytkin on mukkunut noin sikeästi ja pitkään! Huh mikä tunne myrsky. Mää vaan itkin :) Olaviki alkoi jo vähän hermostua.

 Onneksi Kati perheineen oli Nokialla käymässä ja poikkesivat heti sitten meille. Kati oli ainoa ihminen jonka sillä hetkellä olisi halunnut kylään. Hänellä kun on kokemusta rutosti ja vielä useammasta lapsesta. Kati pumppasi mulle varmuuden varalle maitoa pakkaseen (kun multa ei vielä itseltä tullut) ja rauhoitteli. Se kyllä helpotti oloa. Seuraava päiväkin meni vielä aika ressatessa mutta hiljalleen perjantai oli jo aika normaali :) Maito alkoi tulla sillon kolmantena päivänä ja se oli helpottavaa! Oli siinä Olavilla kestämistä kun mää porasin pienimmästäkin asiasta :) Kuten kuivasta ihosta ja siitä että vauva pissaa niin vähän :D Tsiisus!!!

Olavi oli isyyslomalla koko viikon Piitun syntymän jälkeen!!! Ja sitten vielä seuraavan maanantainkin mun pyynnöstä. Tosi kivaa etä saatiin kahdestaan aloitella arkea kotona. Olavi on taitava käsittelemään vauvaa. Ehkä vähän varmempi ja rauhallisempi otteissaan kuin mä :D

 Äiti tuli sitten maanantai iltana ja oli sen tokan viikon aina viikonloppuun saakka mun apuna. Äidistä oli ihan hurja apu! Mää sain keskittyä vauvaan ja äiti hoiti kotia ja ruokaa pöytään. Ja auttoi tietty myös vaipanvaihdoissa ja tutustui pikku tyttärentyttäreensä :).

Muitakin vieraita kävi jonkun verran ja saimme aivan ihania paketteja ja kortteja postissa. Ja hurjat määrät onnittelu viestejä. Kiitos kaikille niitä lähettäneille. Lämmittävät todella mieltä <3

Neuvolassakin olemme jo ehtineet käydä. Mikä onni meillä on välillä mahdollisuus käydä neuvolassa lähikoululla! Piitua kehuttiin kovasti. Hän on kuulemma jäntevä ja rauhallinen tyttö. Niinkuin onkin!!! Se oikeesti kannattaa niskaansakin jo aika terhakkaasti kun on mahallaan. Eikä oo sellanen veltto niinku monet vastasyntyneet (paitsi nukkuessaan iha flekupegu) :) Paino oli ylittänyt syntymäpainon jo viikonikäisenä ja uskon että nyt on jo tullut huimasti lisää! Napanuora lähti viiden päivän vanhana.

Kärryttelemään päästiin viikon iässä. Piitu nauttii vaunuttelusta ja nukkuu aina sikeästi

 Kylvyssä käytiin helatorstaina. Se meni vähän huutamiseksi :D

Piitu on aika tasainen ja suhteellisen helppo vaavi. Hän nukkuu aina 2-4 tuntia jonka jälkeen on hereillä samanmoisen pätkän. Tuntuu että Piitu on jo nyt tajunnut yön ja päivän eron sillä yöllä ei ole herätessään koskaan yli kahta tuntia hereillä. Viime yönäkin söi vaan yhden tissin (30min) ja nukahti siihen samantien. Ainoa mikä saa valvomaan enemmän on se jos yöllä tulee kakka ja pitää mennä pesulle.

Pientä pitäisi syöttää 3.4 tunnin välein ja jopa kuulemma herättää jossei herää, mutta sellaiseen mun ei ole tarvinnut ryhtyä. Piitu heräilee aina itsestään ja pyytää tissille lipomalla huuliaan. Kakkaa tulee järkyttävät määrät! Noin 5kertaa päivässä. Sitä mää kyllä odotan että se kakkaamisen määrä vähenee! Piitu se osaa aina kakata vaipanvaihdon yhteydessä joka tarkoittaa sitä että suihkukakat on tullut tämän äidin päälle useammin kuin kerran :D Ja sitten kuuluu varmaan sanoa aina että "Ihana kakka! Oi kun ihanaa!" (sisäpiiri huumoria Paukelle) :D

Piitu jaksaa aina jossain välissä päivää seurustella reilun tunnin. Sairaalassa seurustelu kesti noin 5minuuttia eli kahdessa viikossa tuo aika on pidentynyt jo hurjasti! Mutta onhan tämä koko elämä silti tälläsitä arki rutiinien toistoa eli unta, kakkaa ja tissiä :)

Siitä Piitu on huippu että hän itkee niin kovin vähän. Ehkä joka toinen päivä saan kuulla sellasen vartin kestävän itku puuskan. Yleensä se johtuu yliväsymyksestä kun on oltu liika kauan hereillä tai ehkä mahanväänteistä. Muuten itku on pientä kitinää jos tissi ei heti tule esiin kun sitä tarvittaisiin tai jos hutilo äiti saa äkkiliikkeellään Piitun pelästymään. Sitten kun Piitu itkee olenkin jo aina tosi huolissani. On se niin harvinaista että sillon täytyy jonkun asian olla huonosti.

Mää kirjoittelen taas pian lisää. Hän on meinaan aika hurmuri! Me täällä jatketaan harjoituksia <3