Ei ihan paras viikko takana. Viikonloppuna Piitu alkoi kuumeilla. Mää luulin että johtuu hampaista, mutta eipä ollutkaan. Kuume jatkui muutaman päivän ja Piitu nukkui erittäin huonosti. Onneksi söi kuitenkin kohtuullisesti eikä kuume noussut yli 39. Sitten kun kuume alkoi laskea selveni tilanne vaaleanpunaisten näppyjen myötä. Vauvarokko. Harmi että pahin ilta osui juuri Lauran ja Oulan vierailuun. Piitu ei näyttänyt kummeille ihan parastaan.
Ikävyydet ei jääneet tähän. Tiistaina sain elämäni tähän asti surullisimman puhelun. Mari soitti että Vaari on kuollut. Hän on mitä ilmeisemmin saanut sairaskohtauksen autonratissa. Vaari ajoi Ukista Rauman suuntaan, kun auto oli yhtäkkiä mutkassa ajanut vaan suoraan päin rekkaan. Vaari oli kuollut välittömästi.
Vaari on aina ollut mulle hirmuisen tärkeä ja läheinen. Olihan hän jo 85, mutten olisi millään uskonut tälläistä. Vaari oli niin hyvässä kunnossa...tai ainakin vaikutti siltä. Mulla on vaarista paljon kauniita, mukavia ja hauskoja muistoja. Se auttaa suruun. En enää pariin päivään oo itkenyt ajatellessani Vaaria, vaan nauranut ja hymyillyt. Vaari oli ihan uskomaton persoona. Eniten mua harmittaa se ettei Piitulle jää Vaarista mitään muistikuvaa. Muutama kirje jää, ja kortti jonka Vaari lähetti Piitulle Venäjän matkaltaan kuukausi sitten. Vaari oli Piitusta niin tosi ylpeä. Sanoi aina Piitulle että "Sitten tuut Vaarille hoitoon kunnet enää kaki housuun". Eipä kerennyt.
No nyt se itku taas tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti