maanantai 7. huhtikuuta 2014

Huhtikuuta

Musta tuntuu että tää blogi on yhtä päivittelyä siitä kuinka aika rientää. Mutta ku se vaan rientää! :) Eilen kun halailin Piitua ja tuoksuttelin sitä tajusin taas kerran kuinka niistä hetkistä pitää nauttia. Se on mun pieni vauva niin ohikiitävän hetken enää.

Viime viikolla Piitu nousi ekaa kertaa seisomaan ilman tukea. Laskeutui tosin kyykkyyn heti kun tajusi ettei pidä mistään kiinni :D Paniikki!!! Karhunkävelyllä mennään nyt jo ympäri ämpäri. Uskon ettei enää kauaa kun se jo kävelee itsekseen :)

Tänään on taas yksi niistä päivistä joka opettaa mulle sinniä. Oon aikamoisessa flunssassa, Piitu hammaskivuissaan ja erittäin huonosti nukuttu viikonloppu takana. Haluaisin maata sohvalla ja sairastaa ja nukkua. Ei vaan oo yhtään varaa lyödä hanskoja tiskiin. Urhoollisesti istuimme puurilautasen äärellä 45minuuttia vaikka olisi oikeesti mun olis mieli tehnyt jo paiskata se puuro seinään ja alkaa vaa itkemään ja huutamaan.. Puuron jälkeen käytiin kaikki lelut läpi mutta niistä mikään ei kelvannut. Syliä, syliä, syliä.

Oon tietty urheillessa tottunut siihen ettei voi luovuttaa silloinkaa kun mennään reilusti yli mukavuus rajojen, mutta vauvan kanssa se on ihan uusissa fääreissä. Sillon kun selkä on kipeä on silti otettava Piitu syliin. Ja sillon kun väsyttää on vaan nukutettava toista. Sillon kun olis kiire ja miljoona hoidettavaa asiaa on vaan istuttava tunti ruokapöydässä jotta se pilttipurkillinen menis alas. Olavi on remontoinut kotona meijän häistä saakka joka tarkoittaa sitä että Piitu on ollut viimisen kuukauden ihan oikeastaan pelkästään mun hoidossa. (tosin lauantaina äiti oli hoitamassa ja me päästiin kavereiden kanssa vähän ulos :) ). En vaihtais hetkeekään pois mutta joskus hetkissä joudun kyllä enemmän ku pinnistämään jotta jaksan yöllä kolmelta ymmärtää toisen hätää hermostumatta..

Kesää kyllä odotellaan täällä Soutajankadulla jo kovasti. Olis kivaa päästä viettämään aikaa enemmänki ulkona kun pihalla olis Piitullekin kaikkea mielenkiintoista. Kevät aina jotenkin innostaa. Olis myös huojentavaa jos tuo toppavaatetuksen määrä pikkuhiljaa vähenis. Mutta kohta se kesää tulee. Aina on tullut :)

1 kommentti:

  1. En kestä. Joko se nyt on oppinut seisomaan ilman tukea? Ja menemään karhukävelyä! Mä jään kaikesta paitsi nytte :( 3vkoa vielä ja sitte vatsa näen mun pikku Piituni!! Pusuja Piitulle ja jaksamista sisko rakas. Odota vaan, kohta se lähtee jo viikoks rippileirille ;)
    -Maija

    PS.
    KUVIA!!!!

    VastaaPoista