Piitu oli ihan sairaan väsynyt (herättiin 7lta), mutta silti koko ajan hymynaamalla ja suu paapatti. Uskomatonta ettei se aristele ollenkaan vaikka on tottunut olemaan täällä kotona niin rauhassa. Lähes kaikki muut äidit päivittelivät miten kiltti ja iloinen Piitu on :) Ja onhan se! Kaverereita se kyllä selvästi kaipaa! Tämä kyllä todistaa miten erilaisia lapset on. Monet Piitun ikäiset eivät suostu irrotamaan äidistä hetkeksikään vastaaavassa tilanteessa, oudossa paikassa ja vieraiden ympäröimänä. Piitu vilkaisi pari kertaa minuun päin ja väläytti hymynsä, mutta muuten leikki menemään ihan suretta. Onni, sillä toivoinkin saavani reippaan lapsen ja sellaiseksi olen yrittänyt Piitua kasvattaa. Mutta onhan se synnynnäistä luonetta ainakin näin pienellä!
No mutta kavereitaha Piitu tulee syksyllä saamaan sillä sain maanantaina kuulla että Piitu on saanut paikan perhepäivähoitajalta ja vielä tästä ihan meidän asuinalueelta! Mahtavaa. Huomasin sunnuntaina että sykysn hoitohaku on käynnisää viimeistä päivää. Mun on siis tarkoitus syyskuussa mennä töihin.Olen kuullut kuinka kivenalla perhepäivähoitajat täällä nokialla on, mutta meillä kävi kyllä tuuri! Tosi helpottava uutinen jotta tietää että syksyllä Piitua ei tarvitse laittaa päiväkotiryhmään. Kivaa oli myös se että hoitajalla tulee olemaan kolme poikaa jotka ovat "vanhoja" hoitolapsia eli piitu on pienin ja ainut uutena aloittava. saa pikkuinen sitten alkuun vähän enemmän huomiota :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti