Terapeuttista rikkaruohojen kitkentää

.Anteeksi kaikki ketlä luulevat lukevansa täältä Piitun liittyviä juttuja. Tämä juttu ei käsittele juuri ollenkaan häntä :) Mietin voinko kirjoittaa tänne rikkaruohoista mutta sitten tajusin: Täähän on mun oma blogi! Tietysti voin. Ja siis kyllähän tääkin päivitys tavallaan liittyy äitiyteen hyvinki vahvasti :)

Tänään on siivouspäivä, pizzaperjatai ja ehkä leffailta, jos Olavi väsymykseltään siihen suostuu. Olin siis siivoamassa Piitun nukkuessa ja lähdin viemään roskia. Silmiin tarttui pihan järkyttävä kunto ja erityisesti rikkaruohot jotka ovat vallanneet etupihan sora-alueet (sekä kyllä muutkin alueet). Päätin nyppästä muutaman suurimman, mutta en vaan pystynytkään lopettamaan. Olin kovasti tarkoituksella mennä sisälle pölyjä pyyhkimään mutten millään pystynyt lopettamaan. Meillä on tätä kysenomaista puuhaa varten sellainen puutarha jättikangasämpäri joka täyttyi hurjaa vauhtia. Se oli jotenkin niin ihanaa vaan repiä l"uonnonkukkia" pihalta juurineen ja päästellä ylimääräsiä patoutuneita höyryjä. Mahtavaa! Aurinkokin pilkahteli sadepilvien takaa. Sain rauhassa kirota jokaisen kasvin erikseen alimpaan maan rakoon! Ymmärsin vihdoin miksi jotkut kutsuvat puutarhahommia terapeuttiseksi. Tosin mistään istutuksista en saa ihan smaa flow`ta. siihen hommaan tarvittais sit sitä luovuutta, jota en omaa sitten yhtään. Rikkaruohoja pystyy hyvin kitkemään osaamatta mitään! Pystyin lopettamaan vasta kun laarini täytyi mennä tyhjentämään kompostille. Silloin oli pakko pysähtyä ja huomasin että Piitu saattaakin olla jo hereillä :)

Ja liittyyhän tämä tosiaan äitiytyeen. Eihän kukaan muu kuin just kotiäiti voi nauttia näin paljoa kitkemisestä. En minäkään olis ennen nauttinut