Uusia tuulia ja aatoksia

Tässä on nyt ollut pitkä tauko sitten viime kirjoituksen. Ja siihen on kyllä ihan syynsä. Piitusta olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta en ole malttanut kirjoittaa sillä suurin ajatuksiani vievä asia on ollut uusi pikkuinen tuolla mahassa <3 En vielä halunnut liian aikaisin sitä "suurelle yleisölle" paljastaa :) Piitu on syntymäpäivälahjakseen saamassa pikku veljen tai siskon. Eli siis 29.huhtikuuta. Aikamoista! :) Ja tarkkaan laskettua...hahahahaa :D

Tulen tänne varmasti jotain kirjoittamaan uusiutuvista äitiys ajatuksistani vuoden mittaan. En kuitenkaan usko että ihan yhtä kovaa tahtia kuin Piitun aikana. Kaikki ei tietenkään nyt ole ihan yhtä uutta...mutta ihmeellistä kylläkin! :)

Luin Pirkka-lehteä viime viikolla jossa oli haastateltu Mari Perankoskea. Häneltä kysyttiin omaa suhtautumista vartaloonsa äitiyden myötä. Mari kertoi kuinka hän arvostaa vartaloaan nyt enemmän kun sillä on jokin suurempikin tarkoitus kuin ponnistella kuntosalilla. Jäin oikeen miettimään asiaa. Mari sanoi juuri sen mitä itsekin olen ajatellut. Monet sanovat levansa armollisempia vartalolleen äitiyden jälkeen, Ja niin oon kyllä mäkin! Tykkään edelleen näyttää hyvältä juhlavaatteisano ja meikeissäni enkä viihdy edes citymarketissa tukkatakussa (tosin joskus siihenkin pisteeseen on pääädytty), mutta en siltikään vaadi vartaloltani mitään ihmeitä enkä pakota sitä tiettyyn muottiin. Koen suurta ylpeyttä siitä että olen synnyttänyt ja siitä että onnistuin vuoden vanhaksi asti Piitua imettämään. Ne ovat vartaloni huippusuoritukset. Niistä ansaitsisin mielestäni mitallin. Paljon enemmän kuin yhdestäkään syömättä jätetystä pullasta tai yhdestäkään jumppatunnista.

Nyt kun maha alkaa taas kasvaa tulin ajatelleeksi miten se vaikuttaa minuun tai miten se vaikutti Piitun kohdalla. No eipä juurikaan. Turhauduin isoon mahaani loppuraskaudesta mutta ulkonäön vuoksi se ei mua koskaan haitannut pätkääkään. Vain se ärsyttää että vaatevalikoima kapenee.

Vauva lehdessä kysytään aina haastateltavalta raskaana olevalta "Tunnetko itsesi seksipommiksi?" Se kysymys on mielestäni hassu ja pelottava....pitäisikö? Vaikka minua ei kasvava olomuoto ahdista niin ei se kyllä mitään uhkeaakaan oloa aiheuta :D

Eniten tässä raskaudessa ahdistaa väsymys. Se on ollut jo koko alkuraskauden läsnä ja jos seurataan Piitun raskauden jalanjälkiä niin väsymys jatkuu hemoglobiinin laskun myötä läpi koko raskauden. .Sitä en jaksa! Varsinkaan nyt kun Piitu ei anna mulle mitään mahdollisuuksia lepääämiseen. Viime kerralla riitti kun  hoiti työt ja kaiken lopun aikaa sai levätä. Nyt on homman nimi vähän eri. Vaikka kuinka väsyttää ei vaan voi nukkua kun siltä tuntuu. Siinä vartaloni tekee minulle tepposet. Ja siinä asiassan inhoan raskasta vartaloani.

Nyt sitä mahaa kasvattamaan <3