Piitun sanavarasto kehittyy koko ajan kauheeta tahtia, samoin motoriset taidot. Edellispäivänä hän taiteili sohvapöydän ja sohvan välillä käsiensä varassa aivan kuin telinevoimistelija nojapuilla. Tiettyjen vaatteiden pukeminen ja varsinkin riisuminen (nakuiku on POP) onnistuu häneltä jo hyvin. Ja mun mielestä tämä kaikki on ihan kamalaa! Se on nyt niin sulonen. En halua ehkä että se kasvaa ollenkaan. Onneks tietysti tulee toinen joka kahden vuoden päästä on yhtä vanha kuin Piitu nyt, mutta siihen on niin pitkä aika. Yli vuosi meni niin että odotin koko ajan jotain uutta taitoa mutta nyt aika sais kyllä pysähtyä. Olen jo ennen lasta ajatellut että 1-2-vuotiaat tenavat on parhaassa iässä ja olen edelleen samaa mieltä. en tosin tiedä miten hienoa on sitten 5-vuotias kunnen sellaista ole kokenut. Mutta en malta uskoa että yhtä ihanaa kuin puolitoistavuotias. Ja Piitu vielä on niin varsin täydellisen suloinen tapaus. Halailee nallea, pussailee mörkökirjassa seikkailevan pikkumörön kuvaa, silittelee äidin kämmenselkää juuri ennen nukahtamistaan, tanssii musiikkia kuullesaan, etsii omaa napaansa päivittäin, kantaa pupuaan mukanaan, nauraa, ihmettelee ja tepsuttaa menemään hurjaa vauhtia.
Mitähän se seuraava lapsi tekee? Onkohan sillä ihan erilaiset leikit ja hassuttelun aiheet. Hassutteleekohan se samallailla ollenkaan? Nukkuuko yöt? Vierastaako? Tää on niin jännää!!!
Mietin ihan samaa eilen siskoseni! Millainenkohan se seuraava on kun tää eka on jo niin huippu hyvä <3 -M
VastaaPoista