Pieni influenssa tähän väliin

Sairastuvalta terveisiä! Itse olen vielä terveenä, mutta perheen kaksi muuta ovat kuumeessa ja flunsassa. Saatiin tauti todennäköisimmin serkkuperheeltä jotka lääkäriltä saivat influenssasta positiivista valoa. Kyseessä siis influenssa A, joka nyt ymmärtääkseni on sama tauti kuin vuonna 2009 riehunut "sikainfluenssa". Myöhemminhän tauti todennettiin tavalliseksi kausi influenssaksi.

Minä ja Piitu oltaisiin saatu rokote tätä tautia vastaan kun kuulutaan riskiryhmään mutta eipäs vaan otettu. En oo oikeen ikinä harkinnut moista. Kysehän kuitenkin vaan oon flunssasta. Nyt kuitenkin alkoi vähän pelko hiipiä puseroon kun luin netistä miksi raskaana pitäisi tuo rokote ottaa. Jokainen perehtyköön asiaan halutessaan lisää mutta selväksi tuli miksi se olisi kannattanut ottaa ja nyt jo kaduttaa etten niin tehnyt. Raskausaika ei ole ehkä sitä parasta aikaa leikkiä omalla terveydellä ja kasvattaa immuniteettia. No nyt täytyy toivoa että mä sääästyisin taudilta. Epätodennäköiseltä se kuulostaa kun ottaa aina päivässä muutaman räkä sormen suuhunsa ja räkäisen aivastuksen kasvoilllensa, mutta toivoa on! Otin muistaakseni 2009 sen sikainfluenssa rokotteen kun koulussa jakelivat sitä. Jospa se nyt suojaa mua. Luulis että olis mullaki tauti jo kerta alkanut kun Olaville ja Piitulle tuli niin nopsaan.

Mutta nyt omasta tautipelosta tuohon pikkuiseen potilaaseen. On niin sydäntäsärkevää kun oma pieni sairastaa. Kuumetta on nyt kolmatta päivää. Puoliltapäivin oli jo 38 astetta. Tietää kuinka paha sen on olla ja miten inhottavalta tuntuu kun ilkeä äiti väkisin pyyhkii nenää alituiseen vaikka toinen osaa jo itsekin sen ääneen sanoa "nenä sattuu" :`( Öisin en malta nukkua kun vähän väliä tarvii nostaa uninen tyttö pystyyn kun yskäkohtaus ei anna nukkumarauhaa. Voi vaan itse kuvitella sen saman tunteen kun kyökkii kun yskä ei ota loppuakseen. Yskänlääkkeitähän ei pienille oikee suositella mutta oonkin nyt käyttänyt vanhaa poppaskostia eli hunajaa. Se ihan todella tuntuu tehoavan!
Tämän lauseen oon varmaan ennenkin tänne rustannut mutta sanottakoon vielä kerran: Kyllä sitä ottaisi itselleen vaikka sata eri tautia kunhan Piitu vaan olisi terve!

Tässäkin tilanteessa aloin taas päivitellä mielessäni tätä äidinrakkauden määrää ja voimaa. Se on niin pelottavan suuri! Ja jotain ihan muuta kuin se mitä tuntee muita perheenjäseniään (puolisoa, omaa äitiä tai sisaruksia) kohtaan. Ehkäpä osittain sen vastuunkin vuoksi, mutta silti.
Piituun mun tunneside muuttui todelliseksi vasta syntymän jälkeen. En rakastanut vielä maha-asukkia ihan hirveän hriveän tajuttomasti. Vaikka tietysti vähän jo rakastin :) Tässä raskaudessa on ehkä vähän erilailla. Nyt tunneside vauvaan on kovinkin suuri. En tiedä sitten mistä johtuu. Ehkä siitä että nyt tietää minkämoisen lahjan sieltä onkaan saamassa. Sellaisen joka on tärkeämpi kuin mikään muu tässä maailmassa ja sellaisen joka laittaa ihmisen arvot ja asenteet ihan uuteen uskoon <3