Hän on täällä!

25.4.2015 kello 12.25 syntyi uusi ihana pikkupoikamme. Sanoin edeltävällä viikolla Olaville että lauantai aamuna olis hyvä aika lähteä laitokselle...Anja ja Tapio olis meillä ja minä ja Olavi sais työviikon jälkeen nukkua yön yli kotona. Ja voitteko uskoa, niin siinä kävi! Sillä miinuksella että mää en enää sitä edeltävää yötä kyllä nukkunut :D Yhdeltä yöllä alkoi harvakseltaan supistella. Aamu kuudelta pökkäsin sitten Olavia ja kerroin että kyllä me tänä aamuna mennään. Olavi nousi samantien järkkäilemään lähtöä. Pian jo Anja, Tapio ja Piitukun heräsivät katselemaan kun mää 5minuutin välein voihkin. Pärjäsin hyvin kivun kanssa enkä siksi hätäillyt sairaalaan lähtöä. Vähän ennen kymmentä sitten ilmoitin että "Mennään nyt varuilta jotta saan kaikki  haluamani puudutteet". No autossa supistukset tiheni tulemaan 3minuutin välein. Olavi kysyi voidaanko parkkeerata kauemmas pitkän ajan parkkiin ja mää hölmö suostuin siihenkin. Kävelymatka sairaalanoville vaati aika monta taukoa :D Pärjäsin kivun kanssa silti edelleen ihan hymyssä suin. Olin koko aamun erittäin hyväntuulinen...Jännitynyt mutta innoissani. Anjakin ihmetteli miten pystyin olla niin hyväntuulinen sen kivun kanssa, mutta se tuli vaan luonnostaan. Eikä mua pelottanut ollenkaan vaan olo oli tosi rauhallinen ja turvallinen.

Sairaalassa alkutarkastuksen aikana supistukset pahenivat hyvin kivuliaiksi. Mun ja Olavin ilmeet olivat varmaan näkemisen arvoiset kun hoitaja totesi "Jaahas, voitte siirtyä synnytyssaliin. Olet 6cm auki ja lapsi varmasti syntyy ihan kohta".

Epiduraalia ei enää ehditty laittaa, mutta suosittelivat kohdunkaulanpuudutetta. Lääkäri soitettiin sitä laittamaan mutta kun hän saapui hän totesi ettei kohdunkaulaa enää ole. Eli ei sitten sitäkään. Pyysin että jotain nyt kuitenkin tarvittaisiin ja sain juuri ennen ponnistusvaihetta spinaalin. Se ei ehtinyt auttaa supistuksiin mutta ponnistusvaiheeseen siitä oli hyötyä. 15 minuutin punnertamisen jälkeen kuului maailman ihanin parkaisu <3

Ääni oli luja, Se oli miehekäs ja niin oli pikku tulokaskin. Paljon kovempi ääni ja karskimman näköinen kuin siskonsa.

Synnytys sujui siis vauhdikkaasti ja tosi hyvin, Ongelmat ilmenivät vasta sen jälkeen kun istukka ei irronut. En kertoile tästä operaatiosta sen enempää mutta lyhyesti: Jouduin pari tuntia synnytyksen jälkeen istukan kaavintaan.8 henkinen henkilökunta suoritti sen leikkaussalissa.

Synnytyksestä jäi oikeen positiivinen kuva jälleen niinkuin Piitunkin kohdalla. Kaavinnassa menetin verta niin että toipuminen oli vähän väsynyttä, mutta muuten selvisin hyvin vähällä.

Jatkan kertomuksiani uusista haasteista kahden lapsen kanssa kun seuraavan kerran kerkeän kirjoittaa. Blogin nimi taitaa olla harhaanjohtavasti Piituilua.

JUONIPALJASTUKSIA: Nimi voisi olla ehkä Piituilua ja Remuamista.

Enkä suostu ottamaan vastaan mielipiteitä siitä miten Remu on vain Remu Aaltonen. Ei kaikki  maailman Timotkaan ole Timo Soineja. Voitte alkaa luoda mielikuvaa ihanasta pienestä pojasta nimeltä Remu. Ja tulla tietty häneen tutustumaan :)