Syksyn tuliaiset ei oo nyt mukavia

Mä haluaisin tosi kovasti päästä liikkumaan. Futista, salia, lenkkiä,jumppia...ihan mitä tahansa! Vaikka joogaa. En kestä tällä hetkellä lukea yhtään seuraavanlaisia kommentteja joita usein kuulee lehdissä ja internetissä "Äitiys on vain tekosyy liikkumattomuudelle". Yhtä hyvin voisin väittää että "Liikkuminen on tekosyy sille ettei ole äiti". Uskon että tuollaisia lauseita voi sanoa ääneen vaan äiti jolla on kaikki mummot ja pappat ja siskot ja kummit ja kaikki aina valmiina hoitamaan lasta. Ja äiti jonka mies tekee 8-16 työpäivää ja äiti, jonka lapsi nukkuu päiväunet aina kellon tarkasti kun vaan laskee vaunuun. Myös yhden apsen äitinä oman ajan ottaminen on helpompaa kuin useamman.

Remu ei päästä mua tällä hetkellä irti itsestään yhtään. Ja eipä ole päästänyt koko 5kuukautisen elämänsä aikana. Remu on kova syömään mutta edelleen ainoa ruoka joka hänelle käy on äidinmaito. Olisin valmis antamaan korviketta, kiinteitä...vaikka mitä mutta mikään ei sovi tai ei kelpaa. Maitoa en saa pumpattua kun tuo pikkumöhkäle imee minusta viimeisetkin mehut. Ruokailuväli on noin puolitoistatuntia näin kipeänä eikä ruoka-aikoja juurikaan ole. Välillä Remu vaan kieltäytyy syömästä syystä X ja silloin ei auta muu kuin odottaa koska herralle mahtaa maistua.

Jos haluan lähteä liikkumaan on ainoa vaohtoehto tehdä se illalla yhdeksän jälkeen kun tenavat nukkuu. se taas tarkoittaa karsimista noin 5-6tunnin yöunistani...joten kiitos ei. siitä tuskin olisi enempää hyötyä kuin haittaa. Jokainen koliikkivauvan äiti varmasti tietää mihin se max 45minuuttia päiväunia kuluu. Ei ainakaan juoksurattaiden ulkoiluttamiseen.

Täällä flunssakierre jatkuu vaan. Taas on uusi tauti kierroksessa. Piitu lämpoilee ja Remu on ihan tukossa ja itkee itkemistään, minä ja Olavi kipeinä tietty kanssa mutta sitä ei ole aikaa murehtua. Äiti on äiti oli sitten kipeä tai terve. Ainoastaan oman ääneni menettäminen pistää tätä pakkaa vähän lisää sekaisin. Piitun käskyttäminen on aika haastavaa...kuin myös remulle tärkeä unirituaalin eli tuutulaulun laulaminen.

Tiedän että vauvavuosi on aina rankka mutta en osannut odottaa mitään tälläistä! Refluksi, selkävaivat, mahavaivat, allergiat, flunssakierre. Jokohan kohta alkaisi aurinko paistaa tähänkin risukasaan. Suurin kärsiä varmaan tässä on Piitu joka saa osakseen liikaa kiukuttelevia väsyneitä vanhempia. Onneksi Piitun oma aurinkoinen pilke silmäkulmassa loistaa ainakin vielä <3

Anteeksi pyyntöni vielä kaikille teille joihin en ole pystynyt enkä jaksanut pitää yhteyttä. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi mutta nyt se vaan on hyvin vaikeeta. Samoin on tosi reissata ja olla missäään muualla kuuin kotona. Mutta eiköhän tämä tilanne tästä joskus vielä parane.