Oon sellanen nostalginen fiilistelijä. Haluaisin tarjota lapsilleni samanlaisen joulun, kuin mulla itselläni on ollut lapsuudessa. Enkä tarkota vähän samanlaisen vaan IHAN samanlaisen. Haluan, että se joulu tapahtuisi samassa talossa kun mun ollessa lapsi, ja että ne samat ihmiset olis siellä, ja että se päivä menisi justa samallalailla ja syötäs aina niitä samoja jouluruokia. Mut eihän se nyt ihan oo mahdollista. Ymmärrän täysin ettei joulua voida viettää aina Raumalla kun tuo ukkeli on Pohjanmaalta ja että joskus on aika alkaa luomaan niitä omiakin jouluperinteitä. Mutta ei vielä tänäkään jouluna. Tänäkin jouluna me reissataan Halsualle ja Raumalle. Ei vieläkään osattu, eikä lopulta haluttu, järjestää omaa joulua, vaikka aina sitä uhotaan että "ensi vuonna sitten ollaan kotona". Ollaankohan koskaan :D En osaa kuvitelle joulua ilman että nään KAIKKI rakkaat. Oman perheen, Olavin perheen, kaikki kummitytöt ja meidän ystävät joulupäivänä Ollin Torpalla.
Joulu on ennen ollut mulle pelkästään ilon juhla, mutta vaarin poismenon jälkeen siihen on sekoittunut ripaus surua. Vaari on aina kuulunut niin vahvasti jouluun. Vuoden 2013 postauksessa niitä muistoja kertailtiinkin, joten en nyt tee sitä uudestaan. Sen vaan haluan sanoa, ettei joulu ole enää sama. On eri asia viedä kynttilä haudalle. Siihen ei totu.
Sitten vähän joululahjoista. Tässä kun nuo lapset kasvaa ja joulut menee aina reissatessa on joutunut miettimään miten hoitaa tämä "joulupukki tuo lahjat" -ajatuksen ylläpito. Me on ratkaistu se niin että pukki kyllä tuo lahjoja tai lahjan, mutta myös ihmiset antavat toisilleen lahjoja.
Tässä meidän ratkaisussa on monta tosi hyvää puolta. Ensinnäkin, lapsi oppii siihen lahjan antamisen iloon. Omasta mielestäni hyvän lahjan antaminen peittoaa mennentullen hyvän lahjan saamisen. Toisekseen, mun ei tarvitse salaa ostella kaikkia paketteja, vaan voin ottaa lapset mukaan joululahjaostoksille ja yhdessä sitten valitaan, mitä kukakin kummityttö tänä vuonna toivoisi. Ei myöskään tarvitse piilotella järkyttäväää lahjavuorta kotona kaapissa, vaan voi pistää piiloon vaan ne Remun ja Piitun yhdet omat paketit. No sitten kolmanneksi, meidän ei tarvitse kuljettaa kaikki lasten lahjoja mukanamme koko joulua. Piitu ja Remu saavat avata lahjoja sitä myötä kun niitä saavat. Tällöin myös lahjoista iloitaan enemmän, kun ne eivät tule saman päivänä. Jouluaattona jos lapsi hukutetaan lahjamereen, hän ei eses muista mitä kaikkea saa! Ja lahjojahan näille meidän tenaville tulee. Tuntuu että kaikki tutut ostaa heille lahjan vaikkei todellakaan tarvitsisi. Itse ostamme molemmille yhden paketin, korkeintaan kaksi.
Avattiin eilen Olavin kanssa toistemme lahjat myös samasta syystä, ettei niitä joutuis kuljettaa mukana koko joulua. Ja voi että mitä se ihana mies olikaan mulle ostanut! Marimekon laukun ja lompakon!!!!! Materiaalionnellisuus on huipussaan :)
Oikeen hyvää joulua kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti