Ajattelin kertoa tosta meidän äijästä. Olen täällä tainnut mainitakin että Remu on aika kova poika halailemaan ja pussailemaan. Pusut ja halit tosin kohdistuvat vain oman perheen jäseniin. Tai noh, kyllä hän aina meidän vieraita halaa kun ne tekevät lähtöä...ja kavereita jos joutuu pyytämään anteeksi. Mila saa halin joka kerta kun pikkutyypit kohtaavat.
Sitten Remussa on sellainen toinen puoli. Se on puoli, jota en ole kasvattanut, ainakaan tietoisesti. Se on sellainen hirveä äijäilyrooli. Tarvitsette vähän mielikuvitusta, jotta ymmärrätte seuraavat elävän elämän esimerkit tästä hänen äijäilystään.
Istun keittiön pöydässä juomassa kahvia. Remu juoksee keittiön ja olohuoneen väliä ja aina saapuessaan tuolini viereen hän ärähtää kuin joku vihainen koira. Kysyn Remulta "Miksi sää rähiset äidille? Anna äidille mieluummin aina suukko". Remu kurottautuu kohti mun poskea, jota tarjoan hänelle suukon toivossa, ja sitten ärähtää mun korvaan ja juoksee karkuun virne kasvoillaan.
Toinen juttu on se, kun hän tekee jotain hyvin ja saa kehuja suorituksesta, hän poistuu aina paikalta rinta kirjaimellisesti rottingilla. Kävelee sillai äijämäisesti horjuen, leuka vähän alas päin ja maha pystyssä :D
Sitten jos hän saa jonkun esineen, kuten koirapehmolelun, on aina tehtävä se sama murahdus kuin ykkösesimerkissä. Tämä murahdus tehdään myös aina silloin jos hän pukee dinosauruspipon päähänsä. Se on siis sellainen huppupipo jossa on päällä sellaiset liskon nystyrät. Murahdus tehdään myös aina silloin jos tv:ssä näkyy vaikka joku krokotiili tai iso auto tai pelottava eläin.
Remua kiinnostaa aina kaikki stereotypisesti miehiset lelut kuten pallot, autot, dinosaurukset, työkalut ym. Ja varmaan uskotte että meidän talo on täynnä barbeja, nukkeja, poneja ja muuta pinkkiä röyhelöä, mut ei kiinnosta.
Toinen asia joka usein yhdistetään poikalapsiin on ylitsepääsemätön rohkeus...tai uhkarohkeus paremminkin. Remu pomppii nyt jo alas korkealta pöydältä, tuolilta ja kaikkialta mihin ikinä pääseekään kiipeämään. Ja hän kiipeää hyvin korkealle, ilman minkäänlaista pelkoa! Remu on myös vilkas ja alituinen juoksija tyyppi.
En varmasti ole mikään täysin sukupuolineutraali kasvattaja mutta en mielestäni ole myöskään koittanut kasvattaa Remusta tässä vaiheessa vielä kovinkaan miesmäistä miestä. En ole tyrkyttänyt autoleluja, enkä patistanut sellaiseen "mahtailumachoiluun" jota hän harrastaa aina ollessaan itsestään ylpeä. Luulisi että tuo 3-vuotias pinkkiprinsessa, joka täällä asuuu saisi Remussa edes jonkinlaista hienohelmaisuutta tarttumaan, mutta ei. Jotain sellaista sisäänkirjoitettua äijää tai testosteronia tässä pikkumiehissä on ihan luonnostaan ja ainakin vielä tässä vaiheessa koen sen hirveän humoristisena asiana :D
No sitten otsikon toiseen osioon eli tonttuihin. Ajattelin ottaa vähän tonttukuvia joulukortteja varten jo hyvissä ajoin. Se oli taas yks oikeen fiasko. Saatte varmasti oikeen syötävän suloisen joulukortin postiluukkuunne, mutta tässä tälläinen pieni "behind the scenes" siitä todellisuudesta kun niistä söpöjä kuvia koitetaan ottaa
<3
VastaaPoistaMachofantastico.
VastaaPoista